Ajankohtaista

 
 
Simo.jpeg

Simo Kokko

Yleislääketieteen dosentti

MITÄ ESPERI MEILLE OPETTI?

Meitä, jotka haluamme pitää julkisen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen puolia sote-uudistuksen nykysuunnitelmia arvostellessamme, moititaan, että meillä on muka outo ja perusteeton allergia yksityisiä palveluja kohtaan. Muistutetaan, että samalla tavalla kuin rakennamme talomme yksityisten rakennusliikkeiden toimesta tai käymme syömässä maistuvat ruoat yksityisen yrityksen ravintolassa, hyvään palveluun pystyvät meitä lähellä olevat ja tutut sosiaali- ja terveysalan pienet yritykset. Parin ahkeran ja samalla ystävällisen naisen hoivayritys ei tosiaankaan tunnu vaaralliselta eikä käsistä karkaavalta. Jos yksityinen lääkäri, hammaslääkäri, fysioterapeutti tai muu ammattilainen tuntuu oikealta ja pätevältä, eikä näytä tekevän työtään setelin kuvat tärkeimpänä tavoitteenaan, emme varmaankaan näe asiassa mitään erityistä ongelmaa.

Vuodesta 1993 lähtien kunnat ovat saaneet käyttää niille säädettyjen palvelujen tuottamiseen julkisten terveyskeskusten ja sairaaloiden ja muiden kunnallisten palvelujen vaihtoehtona yksityisiä palveluja. Kuntien pitää näitä käyttäessään noudattaa hankintalakia, jossa on selkeät askelmerkit kilpailuttamisesta, tai vaihtoehtoisesti palveluseteliä, jonka käyttöä kunnat voivat varsin pitkälle ohjailla.

Mutta, sote-uudistuksen suunnitelmissa ollaan avaamassa valinnanvapauden nimissä portteja sellaiselle yksityisten palvelujen käytölle ja käytön laajentumiselle, että meitä uudistusta arvioivia on jo hirvittänyt. Nyt tuli (sanotaan nyt kuitenkin onneksi) tämä Esperi-tapaus ja sen perässä taitaa tulla muitakin esimerkkejä siitä, miten suomalaiset yritykset muodostavat suuria ketjuja ja viime kädessä omistajat ovat kansainvälisiä suuromistajia. Näistä hämäräperäisimmät kätkevät verotuloilla kerätyistä varoista saatavat tuotot veroparatiiseihin Cayman-saarille. Meille tuttujen suomenkielisten nimien takana on näitä omistajia. Kun nämä omistajat haluavat tuottoa rahoille, ne saattavat antaa ensin lainarahaa markkinoiden valtaamiseksi, mutta tuottoa pitää kohta tulla. Jos tuottoa ei tule, mikään ei estä näitä vetäytymästä pois kannattamattomilta aloilta ja paikkakunnilta. Tämä on hyvä pitää mielessä myös niissä neuvotteluissa, joita savolaiset kunnat käyvät omistamiensa terveyskeskusten ja hoitolaitosten myymisestä. Kunnille annetaan lupauksia palvelujen pysyttämisestä paikkakunnalla, mutta mikä ja kuka voi taata.

Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelujen perustana pitää olla kunnan tai vaikkapa sitten maakunnan oma palvelutuotanto, jota täydennetään hallitulla tavalla hankittavalla ja valvottavalla yksityisellä tuotannolla.

 
 
blocks_image_0-lasse_lehtinen20082-1.jpg

PITÄÄKÖ VANHUUDEN OLLA MAUTON?

Lasse Lehtinen

Vanhoja ja viisaita kannattaa kuunnella, etenkin vanhoja lääkäreitä. “Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy jos lyöttäydyt typerien joukkoon," sanotaan Raamatussakin.

Arkkiatri Risto Pelkonen syytti muutama vuosi sitten suomalaisia työnantajia terveysrasismista. Hänen mukaansa liian moni heistä näyttää olevan siinä uskossa, että himokuntoilijat ovat automaattisesti parasta työvoimaa. “Palkan eteen täytyy nykyään myös kuntoilla ja juosta Cooperintestit. Semmoiseksi on elämä mennyt,” arkkiatri ihmetteli.

Pelkonen ei uskonut kuvitelmaan, että erilaisilla voimailutempuilla ja superterveellä elämäntavalla saavutettaisiin myös paras mahdollinen työura. Hänen mukaansa työvireys saattaa kohota jostakin kulttuuriharrastuksesta paljon paremmin kuin maratonjuoksusta.

Olen vuosien mittaan kuunnellut sotainvalidien kuntoutuksen ja vanhustyön parissa pitkän uran tehnyttä emeritusprofessori Veli Matti Huittista. Hän on yli neljännesvuosisadan ajan puhunut terveyshumpuukia vastaan, etenkin jos ja kun se kohdistetaan vanhusväestöön.

Huittisen mukaan ei ole mitään järkeä siinä, että suomalaiset vanhukset viimeisinä elinvuosinaan välttelevät suolaa ja rasvaa, syövät ”muovivoita” ja muita karmean makuisia kevytlevitteitä, pudottelevat kahviinsa sokerin sijasta makeuttamisaineita ja kieltäytyvät yömyssyistä.

”Seitsemänkymmentävuotiaalla vahinko on jo tapahtunut!” Huittinen sanoo. ”Elintapojen muutoksilla ei voi enää vaikuttaa ennalta ehkäisevästi saati parantavasti, voi vain huonontaa loppuelämänsä laatua.”

Mielialahaitta, joka syntyy siitä, että vanha ihminen lakkaa syömästä hänelle maistuvaisia rasvaisia juustoja, on pahempi kuin oletettu terveyshyöty. Jos lakataan dioksiinin pelossa syömästä silakkaa, terveyshaitta on suurempi kuin minimaalinen määrä myrkkyä elimistöön.

”Suun nautinnot ovat tärkeitä nimenomaan siinä iässä kun muut nautinnot alkavat olla vähissä. Vanhan ihmisen ruoan tulee edes maistua hyvälle kun makuaisti muutenkin iän mukana heikkenee. Oikea suolainen voi maistuu sille, mille leivän päällisen pitääkin. Muutama naukku viikon mittaan ei haittaa, jos on siihen ikään selvinnyt tulematta juopoksi.

Hänen mielestään pyrkimys maailman terveysjärjestö WHO:n terveyden määritelmään eli täydelliseen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen terveyteen on yhtä realistinen kuin Satumaa Unto Monosen tangossa. Absoluuttisessa onnen tavoittelussa ihminen menettää suhteellisuuden tajunsa.

Ihmisyksilön terveyden vaikuttavat määrittävät hänen perimänsä eli geenit, elinympäristö ja oma käyttäytyminen. Me kaikki vauvasta vanhukseen kuulumme johonkin riskiryhmään

Hyvään elämään kuuluu kohtuullisuus kaikessa, niin työnteossa kuin nautinnoissakin, Huittinen muistuttaa. Suomen viisas kansa on sen aina tiennyt ja myös oikeusfilosofit: mikä ei ole kohtuullista ei voi olla lakikaan. Nyt näitä kalliiden tutkimusten todentamia itsestäänselvyyksiä jaetaan vanhuusväestöllä muka tutkittuna tietona.

Ikääntynyttä väestöä pelottelevat nuoret lääkärit, ravintoterapeutit ja muut terveysintoilijat aiheuttavat sen, että vanha viisas vaari menee pesuveden mukana.