Kuopiossa kriisityöllä on pitkä historia

Onnistunut kriisityö ei synny tyhjästä. Vaan se on aina pitkäkestoisen kehittämistyön tulosta. Kuopiossa on vuosikymmenet oltu ajan hermolla. On oltu valmiina tarttumaan haasteisiin ja aina on löytänyt ammattilaisia, jotka ovat olleet halukkaita pistämään itsensä likoon.

Moniammatillisten työryhmien kautta on onnistuttu luomaan nykyisen kaltaiset kriisityön menetelmät. Näiden menetelmien toimivuus nähtiin myös Hermannissa tapahtuneen koulusurman yhteydessä.

Taustana kriisityön kehittämiselle Kuopiossa painotan Valtakunnallisen itsemurhien ehkäisyprojektin suosituksia. Kriisityön kehittämisen keskeisiä suosituksia ovat pitkäkestoisen traumatisoitumisen ja masentuneisuuden ehkäiseminen sekä syyllisyyden ja häpeän käsittely.

1980-luvulla Kuopiossa aloitti toimintansa psykoosipotilaita ja heidän läheisiään auttava työryhmä (psykiatri, psykologi ja sairaanhoitaja). Teimme työtä sairaalan ja kotihoidon rajapinnassa. Hoidimme tiiviisti, tehden kotikäyntejä myös poliisin kanssa. Koulutimme ympäri suomea uusia psykoosityöryhmiä.

Estonian onnettomuus vuonna 1994 edisti valtakunnallisesti kriisityön kehittämistä ja vaikutti viranomaisten asenteisiin. Kuopiossa se vahvisti jo pitkällä olleen kriisityön suunnitelmien käyttöönottoa. Toiminnan keskeisinä tavoitteina olivat avun saannin matala kynnys, vertaistuki, viranomaistyön kehittäminen ja yhteinen koulutus. Sekä kyky tunnistaa pitempiaikaisen tuen tarve ja psykoosin riski sekä erityisesti lasten ja nuorten avun tarpeen huomioiminen.

Vuonna 1995 Kuopiossa siirryttiin uuteen aikakauteen ja psykiatrista avohoitoa siirrettiin voimakkaasti perusterveydenhuollon yhteyteen, jolloin perusterveydenhuollon psykiatrinen osaaminen huomattavasti vahvistui. Työnantajat Kuopion kaupunki ja sairaanhoitopiiri tukivat toimintaa maksamalla erilliskorvaukset työntekijöilleen, jotka osallistuivat Estonian onnettomuuden debriefing-istuntoihin.

Kriisityö on verrattavissa teho-osaston vaativaan työhön. Kriisityöntekijöillä täytyy olla vahva ammatillinen koulutus, jatkuva työohjaus ja yhteiskunnan tuki. Akuutin kriisin hoitaminen on kuitenkin vasta alkua kriisitilanteiden kokonaisuuden loppuun saattamisessa. Jälkihoitoon on heti kyettävä satsaamaan, ettei tapahtuisi traumaattisten kokemusten lukkiutumista.

Tuula Väätäinen

(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjala -lehdessä 10.10.2019)

Tuula Väätäinen