Kysymykseni opetusministeri Li Anderssonille

Halusin esittää alla olevan kysymyksen opetusministeri Li Anderssonille kyselytunnilla 3.10.2019, mutta en saanut puheenvuoroa. Kysyin asiaa yksityisesti ministeriltä. Alla on esittämäni kysymys ja ministerin vastaus.

Kansanedustaja Tuula Väätäisen kysymys opetusministeri Li Anderssonille:

Kuopion koulusurma järkyttää meitä kaikkia. Tällaisia uutisia emme kukaan haluaisi kuulla. Kuopiossa viranomaiset hoitivat akuutin tilanteen ja akuutin jälkihoidon kiitettävästi. Kiitokset kotikaupunkini ammattilaisille.


25 vuotta sitten Estonian onnettomuuden jälkeen olin perustamassa Kuopioon poikkihallinnollista kriisiryhmää ensimmäisten joukossa maassa. Joten minua ei yllättänyt kaupungin hyvä valmius kohdata kriisi. Tilanteen jälkikäsittely jatkuu viranomaisten osalta ja kriisityön järjestämisessä.


Kouluissa ja muualla annettava kriisityön on kehittynyt Suomessa. Konkreettisten tapahtumien lisäksi kriisireaktio käynnistyy myös silloin kun onnettomuus on uutinen tai mielikuva, johon pystyy eläytymään.

Kysynkin hallitukselta


Millä tavoin oppilaitoksissa on varauduttu psykososiaalisen tuen antamiseen?

Opetusministeri Li Anderssonin vastaus:
Lapsiin ja nuoriin kohdistunut väkivalta voi vaikuttaa monin eri tavoin. Sosiaali- ja terveystoimen osaamisalueeseen kuuluu arvioida ja hoitaa tapauksen psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia seurauksia, kun taas koulutuksen järjestäjä arvioi ja pyrkii vähentämään haittoja, joita tapahtuma aiheuttaa opiskelijoille ja henkilöstölle, opettamiselle sekä oppimiselle.
Väkivallanteot ja niistä mahdollisesti seuraavat haitat ovat koko yhteisön yhteinen asia. Siksi kriisitilanteessa oppilaille, opettajille ja muulle henkilökunnalle välittömästi tarjottu ammattimainen apu, sekä sen jälkeen tarjolla oleva jälkihoito on moniammatillisen yhteistyön kysymys.


Kunkin tapa reagoida tapahtumiin on yksilöllinen. Tätä yksilöllisyyttä on tärkeä arvostaa ja kuunnella, sekä tarjota tukea ja apua tämän yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Osa tarvitsee vahvempaa tukea välittömästi kriisin jälkeen, kun taas osalla painottuu myöhemmin tarjotun tuen merkitys. Tärkeää on, että on tarjolla monipuolisia vaihtoehtoja asian käsittelyyn heidän niin toivoessaan. Mikäli joku kokee, ettei tuki hänen kohdallaan ole tarpeen, myös tätä toivetta tulee kunnioittaa.
Oppilaitoksen yhteisöllisten tilanteiden, työnohjauksen sekä henkilökohtaisen kunkin tarpeen mukaan räätälöidyn tuen avulla pyritään myös ennalta ehkäisemään vaikutusten pitkittyminen.


Tuen tarjoamisen lisäksi on tärkeää muistaa, että asia voi näkyä henkilökunnan piirissä myös sairauspoissaoloina, osittaisena toimintakyvyttömyytenä sekä tehon laskemisena. Siksi on tärkeää huolehtia sijaisten saamisesta mahdollisten poissaolojaksojen ajaksi, tehostetusta työterveyshuollosta sekä mahdollisuuksista keskusteluihin kaikille sitä tarvitseville sekä yksilöinä että ryhmissä.


Savon ammatti- ja aikuisopiston johtoon on jo oltu opetus- ja kulttuuriministeriöstä yhteydessä ja keskusteltu tuentarpeesta. Ministeriö on varautunut tukemaan koulutuksen järjestäjää tukitoimien resursoinnissa järjestäjän esittämien tarpeiden mukaisesti.

Tuula Väätäinen